TA 1/2023 (128. vuosikerta)

Artikkeli käsittelee suomalaisen katolisuuden 2000-luvun alun kriisiytynyttä tilannetta. Suomeen oli nimitetty uusi puolalainen piispa Jozef Wróbel, joka riitaantui tuntemattomana pysyneestä syystä pitkään Suomessa toimineen hollantilaisen isä Jan Aartsin kanssa ja kielsi tältä toiminnan Suomessa. Aartsia puolustamaan syntyi katolisten maallikoiden kansanliike, joka halusi Aartsin takaisin Suomeen. Osana kampanjaa maallikot pyrkivät vaikuttamaan Tukholmassa istuvaan apostoliseen lähettilääseen Giovanni Tonucciin. Aartsin puolustajat tapasivat Tonuccin Helsingissä kaksi kertaa, monet lähettivät hänelle vetoomuskirjeitä, ja jotkut soittivat hänelle. Suomalaisen luterilaisen maallikon, Johanna Politin, kirjeenvaihto Tonuccin kanssa oli merkittävä osa vaikuttamistyötä. Politin puoliso oli katolilainen, ja he molemmat olivat keskeisisä toimijoita Aartsin asiaa ajavassa, piispaa kohtaan kriittisesti suhtautuvassa ryhmässä. Politin ja Tonuccin välinen kirjeenvaihto on artikkelin tärkein lähde. On mahdotonta sanoa, kuinka suuri vaikutus suorilla lähettiläälle osoitetuilla vetoomuksilla oli, mutta on varmaa, ettei lähettiläälle jäänyt epäselväksi piispan aiheuttama huoli suomalaisten katolilaisten keskuudessa. *** Nuncio Giovanni Tonucci and the Influencing Efforts of Finnish Lay Activists in the Jan Aarts Case, 2005–2006 — The beginning of the 21st century welcomed Finnish Catholicism with crisis. A Polish bishop, Jozef Wróbel, newly appointed to Finland, had had a quarrel with the Dutch Fr. Jan Aarts, who had been working in Finland for a long time, for an unknown reason and expelled the latter from Finland. A small popular movement of Catholic lay people subsequently formed to defend Aarts. One part of the campaign was to appeal to the Apostolic Nuncio stationed in Stockholm, Archbishop Giovanni Tonucci. Aarts’s defenders met him twice in Helsinki, many sent him letters of appeal, and some appealed to him by phone call. A significant part of this effort was the correspondence of a Finnish Lutheran laywoman, Johanna Politi, with Tonucci. Politi was active in the matter because his spouse was Catholic, and both were part of the core group defending Aarts and critical of the Bishop. This correspondence constitutes the main source of the article. While it is impossible to say how much the direct appeals influenced the Nuncio, it is certain that the Nuncio was fully informed about the concern that the Bishop roused among Finnish Catholics.

Artikelns syfte är att kartlägga hur Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland diskuterar sitt klimatansvar. Den fråga som ställs är hur detta ansvar definieras a) historiskt b) idag och c) i fråga om de kommande generationerna. Studien utgår från Evangelisk-lutherska kyrkans viktigaste klimatdokument (Tacksamhet, respekt, måttfullhet: Klimatprogram för Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland [2008], Kyrkans energi- och klimatstrategi: En kolneutral kyrka 2030 [2019], Handbok för Kyrkans miljödiplom [första versionen 2001, senaste uppdateringen 2021]). Artikeln placerar kyrkans klimatdokument i en kontext av klimatrelaterade ansvarsfrågor och ekoteologi. Artikelns första del utforskar kyrkans klimat­ansvar i ett historiskt perspektiv, och fokuserar på kyrkans historiebruk (det mnemoniska perspektivet – hur kyrkan kommer ihåg sin egen historia i förhållande till miljöfrågor). Den andra delen studerar räckvidden av kyrkans ansvar idag (det intragenerationella, synkrona perspektivet) och för de kommande generationerna (det intergenerationella, diakrona perspektivet). Artikeln kommer fram till att medan ansvaret historiskt och idag definieras rätt tydligt, är den intergenerationella, framåtriktade ansvarsdefinitionen vag. Detta föranleds av den starka betoningen på kärlek och tro i stället för skuld som den drivande kraften bakom en förändring mot en mer hållbar relation till naturen. Kyrkans klimatdokument är på många sätt ambitiösa men de väcker också en kritisk fråga som framtidens generationer kommer att ställa ifall vi inte gör det idag: hur ska vårt intergenerationella klimatansvar se ut om skulden för våra ohållbara val inte är en viktig del av dess definition? *** Climate Responsibility without Guilt: The Climate Documents of the Finnish Lutheran Church from a Responsibility Perspective — The aim of the article is to examine how the Evangelical Lutheran Church of Finland discusses climate responsibility. The article examines the definitions of this responsibility a) historically, b) today and c) in relation to future generations. The source material comprises the most important climate documents of the church. The article concludes that, while the climate responsibility of the Evangelical Lutheran Church of Finland is defined clearly for historical and contemporary contexts, the intergenerational, future-oriented definition of climate responsibility remains vague. This vagueness emanates from the climate documents’ emphasis on love and faith instead of guilt as the driving forces behind a shift towards a more sustainable relationship with nature. The climate documents of the Evangelical Lutheran Church of Finland are ambitious in many ways, but they do leave one pressing question unanswered: how is our intergenerational climate responsibility to be understood, if acknowledging the guilt of our unsustainable choices is not a part of its definition?

Käsky ”nainen vaietkoon seurakunnassa” (1. Kor. 14:34–35) on yksi Ensimmäisen korinttilaiskirjeen kommentoiduimpia tekstejä. Kysymyksiä on herättänyt erityisesti se, että aiemmin samassa kirjeessä Paavali näyttää hyväksyvän naisten profetoimisen, kunhan he peittävät päänsä (1. Kor. 11:5). Tässä artikkelissa esittelen erilaisia tapoja, joilla näiden kahden kohdan suhde on tutkimuksessa ratkaistu. Arvioin erityisesti sitä, miten tutkijoiden käsitykset Paavalista, Raamatun auktoriteetista ja naisten asemasta kietoutuvat heidän tulkintaansa. Vaikenemiskäskyn tutkimushistoria havainnollistaa, kuinka vahvasti tutkijan historiallinen, kulttuurinen ja uskonnollinen konteksti vaikuttaa hänen tapaansa ymmärtää Raamatun tekstiä. Vuosisatojen ajan vaikenemiskäskyä ei juuri kyseenalaistettu, sillä se vastasi yhteiskunnassa vallalla olevia arvoja. Ongelmana oli pikemminkin se, että toisinaan Paavali sallii naisen julkisen toiminnan. Sitä mukaan kuin sukupuolten välinen tasa-arvo on edistynyt, vaikenemiskäsky on muuttunut ongelmalliseksi erityisesti niille tulkitsijoille, jotka haluavat pitää kiinni sekä Raamatun arvovallasta että tasa-arvosta. Tavallisin ratkaisu on olettaa, että vaikenemiskäsky on tekstiin tehty myöhempi lisä eikä vastaa Paavalin ajattelua. Pohdin, muuttuuko Paavali näin naismyönteiseksi ja miksi Paavalin naismyönteisyys on niin monelle tulkitsijalle tärkeä. *** Who Silenced the Corinthian Women? 1 Cor 14:34–35 in the History of Research — The command “let the women keep silent in the church” (1 Cor 14:34–35) is one of the most controversial passages in the First Letter to the Corinthians. Especially problematic is the fact that, earlier in the same letter, Paul seems to approve of women prophesying (1 Cor 11:5). In this article, I analyze how the relationship between these two passages has been resolved in research. I evaluate how scholarly views on Paul, the authority of the Bible and the status of women have influenced how these passages have been interpreted. The research history of Paul’s command to silence illustrates how strongly the historical, cultural and religious context of the researcher affects their understanding of the biblical text. For centuries, the command to silence was hardly questioned, as it corresponded to the prevailing values in society. The problem was rather that Paul sometimes does approve of women partaking in public activity. As gender equality has progressed, the command has become problematic, especially for interpreters who want to adhere to both the authority of the Bible and modern principles of equality. The most common solution is to assume that the command is a later addition to the text and does not accurately represent Paul’s views. I discuss whether this would actually make Paul woman-friendly and why Paul’s woman-friendliness is so important to so many interpreters.